Villakurssi

 

Syksyllä oli aikamoinen onnen päivä! Minäkin pääsin kokeilemaan, miltä villa tuntuu käsissä.

Ihan aluksi maaseudun naiset olivat kerineet omat lampaansa. Me aluksi puhdistimme parhaamme mukaan villaa madoista, liasta ja ulosteesta. Aikamoista näpertelyä se olikin. Selvää en saanut, kuinka puhdasta sen olisi pitänyt olla. Itse pyrin ottamaan kaiken pois, jotta tekijällä olisi siistimmät työt.

Koska minulla poltatutti tehdä jotain itse, antoi työkaverini minullekin villaa. Se tosin oli jo koneellisesti puhdistettu ja karstattu valmiiksi. Eli ei tässä nyt ihan leveilemään pääse, kuinka pikku kätösin olisin tehnyt kaiken. 

Opettaja oli Ulaanbaattarista. Hän innostui kovin, kun sai opettaa ulkomaalaista. Kuviakin piti ottaa ja mallata ties kenen kanssa. Ohjeistusta en ymmärtänyt kovinkaan hyvin, mutta opettaja osasi taitavasti näyttää.

Viimeisintä vaihetta nurkkien huovuttamaisesta en ymmärtänyt kovin hyvin. Nurkkia piti pyöritellä makkaraksi ja leipoa tovin! Onneksi sen teki suurimmilta osaltaan opettaja. Tuntien jälkeen tekeleeni alkoi näyttämään siltä miltä piti: istuinalustalta.

Suunnittelin jo vaikka mitä hienoja tekstejä kirjottavaksi alustan päälle. Onneksi puhe tuli paikallisen kaverini kanssa. Hän osasi kertoa, ettei mongolialaiset istu kirjoitusten päällä. No höh! Mutta toisaalta istuuko suomalaisetkaan. Meillä on tietty sisustustyynyjä, joissa mukavia aforismeja, mutta eihän niiden päällä istuta.. Jatko saa jäädä mietintämyssyyn!

Vuosikokous

Henkilökohtainen suunnitelma ja budjetti

Strategia

Tiimin ja työyhteisön haasteet

Vuosikokous

On varmaan olemassa kahdenlaisia istujia kokouksissa. Toiset ottavat asiat haltuun, kokoavat tietoa laajasta näkökulmasta ja haluavat jakaa rakentavasti mielipiteitään. Toiseen ryhmään kuulun minä - sellainen kärsimätön ihminen, jolla on vaikeaa istua paikallaan. Toki kokous on hyvä paikka yhteistyön sopimiselle ja ajatuksien vaihtoon. Mutta onko siitä osa myös sitä, että täytetään vain niitä papereita..

Tunnen jo itseni sen verran hyvin, että tiesin tarvitsevani jotakin tekemistä. Aika viivoille sen tekemisen keksiminen jäi. Täytyi olla suht helppoa, jotta pysyin kokouksessa mukana. Toisaalta olisi kiva tehdä sellaista, joka antaisi mielihyvää kaiken kokouspöhnän keskellä. Lankojakin oli vähän sieltä sun täältä. Mitä jämälangoista voisi tehdä?

Sieltä se sitten putkahti, ajatus isoäidin neliöistä. Vuosien varrella olen varmaan tehnyt jokusen neliön, mutten likimainkaan mitään isoa. Nyt oli sitten sen vuoro. Ja olipas kuulkaa lystit kokouspäivät!

Muistilappuun:

• Neliöiden yhditäminen tulee mielestäni kauniimmaksi, kun pitää ilmeen geometrisenä. Eli saumoissa ei käytä ketjusilmukkaketjua. Ketjusilmukoilla saa peiton joustavammaksi, mutta tarviiko sellaista ominaisuutta peittoon.
• Helmaan kannattaa yhteen ketjusilmukkakaareen virkata vain yksi pylväs, ei kahta. Kokeilussa helma lerpotti, kun kaaressa oli kaksi pylvästä ja pylväiden päällä kolme pylvästä.
• Reunaan saa ilmavuutta, kun tekee sen leveänä ja saman värisellä langalla.
• Koin, että virkkaus söi aika paljon lankaa.

Lanka: 7 Veljestä, Novitan nallea, sekä mahdollisesti Gjestallin Maijaa, mongolian lampaan villaa SOR tehtaalta

Koko: noin 80-100 cm

Paino: 336g