Jos oikein tarkasti katsoo, voi nähdä maassa jotain vihreää tulevan. Tuntuu kuin kevät tulisi ryminällä! Vastahan sitä värjöteltiin pakkasissa. Onneksi kevät tulee. Täällä karjaa on taas kuollut nälkään ja tauteihin. Jotkut kylät ja alueet ovat suljettu suu- ja sorkkataudin vuoksi. Sinne ei saa mennä, jos ei ole suunnitellut jäädäkseen.
Karjaahan täällä on enemmän, mitä maa pystyy elättämään. Viime kesä oli myös haastava, sillä vettä ei tullut oikeaan aikaan ja maa kärsi kuivuudesta. Eli karjan ylituotanto ja kuivuus ovat olleet rankkkoja paimentolaisille.
Olenkohan minä jo ihan maalaistunut täällä, kun niin kovin tykkään puhua karjasta? Karjaa, siis hevosia, lampaita, jakkihärkiä sekä vuohia on ollut joka paikassa! Kiipeilimme tässä taannoin vuorelle. Tunsin oloni muuten aika jäykäksi ja kömpelöksi, sen verran jyrkkiä kohtia välistä oli. Mutta eläinten jätökset eivät loppuneet missään vaiheessa. Ne kyllä etsivät ruokaa joka paikasta!
Ja sitten aasin siltana minun etsintöihin. Pitäisi vielä enemmän etsiä, sillä haluaisin viedä Suomeen enemmän villalankaa. Nämä rullat hankin Ulaanbaattarista. Halusin välttämättä ostaa sellaisia ei turvallisia -värejä. Joskushan sitä pitää revitellä!
Lagat tulevat haastamaan minua myös paksuutensa vuoksi. Ne ovat yksisäikeisiä. En tiedä, miten niitä saa kauniisti monisäikeiseksi. Yksi tapa on tehdä ketjuvirkkausta, mutta pinnan epätasaisuus epäilyttää. Ehkä se on kotimaassa rukin hankkimisen vuoro...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti