Villahousut

Minulla on nykyään sarjatuotanto päällä! Viime kerralla kerroin neulotuista pipoista. Niitä taisin tehdä loppupeleissä neljät tai viidet. Kuvio oli kaunis ja niitä oli ilo antaa. Tsagaan Sarin aikana veimme tuliaisena kyläpaikkoihin.

Ja sitten alkoikin toinen sarjatuotanto. Ystäväni on saamassa vauvan keväällä. Hän harmitteli, ettei osaa kutoa. Olisi toivonut vauvallensa nuttua. Mehukekkereiden sivuilla oli ohje vauvan pöksyistä, joten siitä idea lähti. Ensin pöksyistä tuli liian isot, joten ne meni maailman söpöimpien poskien haltiajalle; vuoden ikäiselle tytölle! Toiset olivatkin sitten sopivat ja odottavat pienokaisen syntymää. Ja kyllä minulla polttaisi tehdä ne kolmannetkin, mutta lankaa ei ole tarpeeksi. Varastot alkavat vähitellen huveta. Suomeen lähtö lähenee..

Ohje: Mehukekkerit -blogi Villahousut lapselle
Lanka: Yksivärinen Novita Wool, toinen myös Novitaa
Paino: 70 g koossa 74/80 

Ja nyt piti ottaa muistiin kuvat housujen haaroista. Sinne tietenkin jäi iso reikä ja mietin miten sen kauniisti ompelisi umpeen. Mummin sukan korjaus ohejeella parsin reijän noin ruutumaisesti kiinni. Haara sai mukavasti enemmän pinta-alaa ja on varmasti käyttökelpoinen liikkumisessa vaipan kanssa.

Ostin itsellenikin villahousut. Ja ne todellakin on sitä the villaa! Kutittaa mukavasti kinttuja, mutta voi, kuinka onnellinen voi tulla yksistä housuista!

Marisukat

Olimme juuri palaamassa ystäviemme luota. Se oli tämän päivän toinen kyläpaikka. Huomenna tulee mahdollisesti kyläiltyä muissakin. On nimittäin Tsagaan Sar, kiinalainen uusi vuosi. Mongolialaiset juhlivat sitä vierailemalla toistensa luona. Pääpaino on syömisessä! Ja sitä kyllä olemme saaneet tehdä. Juhlaruokana on lihanyytit eli suomalaisittain sanottuna bootsit. Niitä täytyy syödä ainakin kolme kohteliaisuusmittarin mukaisesti. Eipä tuo mitään, sillä hyvältähän ne maistuvat.

Kävely teki hyvää, vaikka ilma oli jo tullut kylmemmäksi auringon vähitellen laskettua vuoren taa. Hiilipiippujen tuotokset näkyivät paremmin ja saasteet haisivat. Tuttua juttua, johon jo osaltaan on tottunut.

Katukuvassa oli kuitenkin joku veikeä juttu, nimittäin bussipysäkin kyltti. Eihän sillä kohin näinä päivinä linja-autot kulje, joten kyltti kertoi omaa historiaansa. Varmaankin joka päivä paikalliset kävelevät sen ohi, sen koommin ajattelematta koko kylttiä. Näkyvillä, mutta ei nähtynä.

Ja inspiraatiovallassa ei muuta kuin kuvaamaan Marisukkia. Ohjeen olen taas hankkinut netin maailmasta. Tällä kertaa Eilen tein blogista. Ideoin siinä tehdessäni, että olisipa hauskaa tehdä perheelle, joka odottaa vauvaa tulevaksi, tällaiset eriparisukat. Eli äidillä olisi omat samaa kuviota olevat sukat, samoin isällä. Heidän kuvionsa kuitenkin eroaisivat toisistaan. Vauvalla taas olisi molempien sekä äidin, että isän sukkien kuviot. Eli ne eriparisukat. Sukissa saisi olla saman henkistä kuviointia ja samat värit. Vain lähempää tarkastellessa huomaisi, että ne ovat erilaiset.

Nyt ei ollut tarvetta idealleni. Katsotaan tulisiko tulevaisuudessa. Kirjoitan sen tänne, jotta muistan sen joskus. He he, unohdan kuitenkin!

Hattujen hurmaa

Sain kokea oikein pukujen juhlaa, kun vierailimme Ulaanbaattarin kansallismuseossa. Museo oli oikein mukava ja minulle kattava, sillä esillä oli myös paimentolaisten kädentaidot. Paimentalaisuuteen on kuulunut olla omavarainen ja sen mukaan osata elämiseen tarvittavat keinot. Oli nahkatöitä, aseita ja vaatteita. Kangaspuut näyttivät olevan liikkuvaan elämäntyyliin näppärän kokoiset.

Suuren vaikutuksen tekivät vanhat deelit ja päähineet. Asut sisältävät suuresti symboliikkaa, jotka vaihtelevat paikkakunnittain, niin kuin koko asun näyttävyys. Naiset keräsivät hiuksiansa koristaakseen päähineitä. Tarkoitan, että tuossa yhdessäkin kuvassa sivukoriste on ollut kantajansa vanhoista hiuksista tehdyt. Ja mitä pitempi helmiketju päähineessä oli, sitä varakkaammasta perheestä oli kyse.

Tästä kaikesta loistokkuudesta minun tekeleeseeni.  Ohje löytyy Nupunupu-blogista. Lanka on täältä ostettu jakin villaa. Se oli oikein mieluista työstää. Villa ei tuntunut pehmeältä, enemmänkin öljymäiseltä! Aivan kuin olisi saanut käsirasvat kutomisen ohella. Mistä lie johtunut...

Ja nyt sitten kutkuttavaan tulevaan! Mahtaako pipo jossain vaiheessa olla vitriinissä kertomassa historian havinasta.