Lähdin hommaan järkisyillä, sillä lankaa oli juuri sopivasti. Valitsin juhlavärit, kun toivon tekeleeni olevan valmis itsenäisyyspäivänä. Ohje löytyi Molla Millsin kirjasta Virkkuri 3 nimellä Ruutuviltti. Ei muuta kuin koukku sauhumaan!
Matkan varrella kuitenkin ideointi muuttui ja jäi jonnekin ilmaan leijailemaan. Järki sai väistyä. Käytännöllisyyttä en ajatellut. Uppouduin johonkin outoon tilaan, jota en ole pitkään aikaan kokenut. Sitä kutsutaan normaalisti ihan luovuudeksi.
Missäs se sitten ennen on ollut? Ohjeissa; netin ihanissa neulekuvissa; ajatuksessa, että juuri tuollaisen minäkin haluan.. Nyt vain seurasin ajatuksiani toiseen. Lopputuloksena tuote, joka sai yllättää minut. Tulenkohan istumaan sen päällä moniakin kertoja? Vai kietoisinko sen vasikan ympärille lämmittämään pakkasöinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti