Juhlasta juhlaan

Kaupungissa kuhisee! Tai kyläksihän paikalliset tätä kutsuu. Toinen lempinimi on läänin keskus. Kaupungista puhuttaessa tarkoitetaan pääkaupunkia. Maassa on siis yksi kaupunki! No, kuitenkin kylässä kuhisee, sillä uusi vuosi on tulossa.

Me aloitimme juhlintamme joulun merkeissä. Hulinaa on ollut sen verran, että paketit aukaisimme vasta joulupäivänä. Se sopi oikein hyvin tilanteeseen, sillä viimeisen joululahjan viimeistelin aattona. Ne olivat nämä Lumi Karmitsan suunnittelemat Tsiisus -lapaset. Kiireessä tuli möhlittyä aika lailla ja sen vuoksi pääsin purkamaan toista lapasta koko ajan. Ensimmäisen tein kipeänä, ilman kiirettä, ilman purkamisia.

Juhlinta jatkuu koko jouluviikon, kun halusimme kutsua ystävämme kylään. Heidän toiveena on, että tarjoaisimme pizzaa. Se on suurta harvinaista herkkua, sillä jurtissa on vain kaminat. Alkuruuaksi tarjosimme kuitenkin vähän riisipuuroa. Se on tuttua täälläkin -vauvan ruokana! Mantelin löytyminen oli ihan uutta ja hurjan jännää, joten puurot syötiin ihan kiltisti.

Miten kylässä kuhisee? Toreille ja kaduille on tullut kakkumyyjät. Kakut ovat kauniita katsella. Kreemi niiden pinnalla ei ole kermaa, vaan jotain ihme höttöä, joka ei edes maistu hyvälle. Oikea kerma on liian kallista, joten siihen ei paikallisilla ole varaa. Sitä löytyykin vain sieltä kaupungista. Mutta nämä kakut ovat suurinta herkkua mongolialaisille. Juhlamieli tulee syömällä hyvää ruokaa!

 

Ajatusliito

 

Lähdin hommaan järkisyillä, sillä lankaa oli juuri sopivasti. Valitsin juhlavärit, kun toivon tekeleeni olevan valmis itsenäisyyspäivänä. Ohje löytyi Molla Millsin kirjasta Virkkuri 3 nimellä Ruutuviltti. Ei muuta kuin koukku sauhumaan!
Matkan varrella kuitenkin ideointi muuttui ja jäi jonnekin ilmaan leijailemaan. Järki sai väistyä. Käytännöllisyyttä en ajatellut.  Uppouduin johonkin outoon tilaan, jota en ole pitkään aikaan kokenut. Sitä kutsutaan normaalisti ihan luovuudeksi.
Missäs se sitten ennen on ollut? Ohjeissa; netin ihanissa neulekuvissa; ajatuksessa, että juuri tuollaisen minäkin haluan.. Nyt vain seurasin ajatuksiani toiseen. Lopputuloksena tuote, joka sai yllättää minut. Tulenkohan istumaan sen päällä moniakin kertoja? Vai kietoisinko sen vasikan ympärille lämmittämään pakkasöinä...

 

Lempparit

Jotkut asiat haluaisin säilyttää ikuisuuden verran. Mongolialaiset ovat säilyttäneet muiston Tsingiksestä hyvin. Legendaariasia kertomuksia on liitetty kaikkiin elämän tilanteisiin. Yksi hurjimpia mitä olen kuullut, on se seuraava. Kun olet flunssainen ja varsinkin, kun kurkkusi on kipeä, ota harso ja pissaa siihen. Kiedo sitten harso kaulasi ympärille. Tämä on hyvä parannuskeino ja itse Tsingis Khaankin käytti sitä. Miltäs kuulostaisi?

En aio kokeilla, vaikka kipeä nyt olen. Sujautan vanhat kulahteneet sukkani jalkaan. Ne haluaisin säilyttää, mutta kova kulutus on saanut ne jo enteilemään reikiä. Minun on vaikea kutoa itselleni. Aina tulee parempia projekteja, kun joku toinen on lämpimän tarpeessa. Epäilen, että tämä on käsitöitä tekevän kansan yksi hankaluus... Suutarilla, saati lapsilla ei ole kenkiä. Mutta yksi hauskuus tässä kaikessa on: some on täynnä mitä herkullisimpia neulottuja sukkakuvia. Ehkäpä sieltä saan inspiraation kutoa uudet lempparini.

Joulupallot

Taiwanin tuliaisena toin ihanan värisiä villoja. Maa on muutenkin askartelijan luvattu maa. Tarvikkeet ovat pilkkahintaisia Suomeen verrattuna. Valikoimaa on enemmän kuin osaisi kuvitellakaan. Suosittelen!
Valkoista villaa löytyy täältä, joten sitä en ottanut kaupan hyllystä mukaani. Suunnitelmat olivat siis valmiina. Innostus kuitenkin iski niin kovin, ettei valkoista villaa kerennyt ostamaan saati kysymään paimenilta. Joulupalloja täytyi saada. 

Huovuttaminen on helppoa ja hauskaa. Kaupasta löytyi Marselle-saippuaa, joka helli samalla käsiä. Huovutuskurssilla käytimme ihan perus pyykinpesusaippuaa. Olen huomannut, että kyseinen saippua on todella hyvä lian irrottaja. Täällä kun tuo hiilipöly ei hevillä lähde.

Ihastelimme kaupassa kauniita muovikuusia. Täällä paikalliset tykkäävät kuusissaan käyttää sähäköitä valoja, jotka vilkkuvat sen tuhansissa väreissä. Huvittavaa kyllä, minulla tulee niistä ennemmin mieleen mikreenivaara. Joulukuusien lisäksi kaupoista löytyy muitakin samoja joulukoristeitakin kuin Suomessa, kunhan niissä lukee vain Made in China. 

Meidän seinäkoristeessa taitaa lukea nyt made in Taiwan, Mongolia and China sekä Handmade.

Värioppi ja sen puute

Muistan lainanneeni takavuosina kirjan, kuinka kukkapenkeihin olisi syytä valita kasvit värien mukaan. Kullakin värillä oli oma tunnesymbolinsa. Samoin kukat itsessään korostivat tiettyjä asioita ihmisen elämässä. Kirja jäi lukematta sen haastavuuden vuoksi. Minun tietotaso olisi vaatinut enemänkin neuvon; osta se ja se kukka ja laita siihen ja siihen kohtaa penkkiä. Puutarhaharrastukseen ei inspiraatio sen jälkeen kukkinut!

Hyvin se taas alkoi. Se ispiraatio siis. Muitaihania-blogin huivi on veikeä ja siihen saa uppoamaan ihan mukavasti lankaa. Mikäs sen mukavampi projekti toteutettavaksi!

Lankavarastoista löytyi huiviin juuri sopivasti lämpimän ja kylmän sävyisiä lankoja.

 

 

 Kutimet suhisi pari iltaa oikein mukavasti. Vähitellen kuitenkin aloin empiä. Värit olivat ihan karmeat kaulaan kieputettavaksi. En antanut periksi ja jatkoin. Jospa se kuitenkin tulisi raikkaammaksi. No, ei tullut. Olisi pitänyt valita vähemmänä lankoja ja pitää värikartta saman lämpöisenä. Mutta minulla ei ole tällaista taitoa nähdä, mikä väri sopii minkäkin kanssa.

Olo oli kuin kukkapenkkien kanssa. Minun tietotaso olisi vaatinut enemänkin neuvon; ota se ja se lanka ja laita siihen ja siihen kohtaan kaulahuivia.

Purin tekeleen ja nyt teen työtä joka on harmaa. Olisikohan se oma alitajuntainen vastarinta väriopin puuteeseeni...

Värit puuttuvat maisemastakin. Luntakaan ei ole nimeksi. Lämmin keli on ollut helpotus jurtissa asuville. Eipähän tarvitse yöllä palella pakkasia. Myös eläimet saavat helpommin ruohoa maasta, kun ei ole lunta. Sitä kerkiää kyllä tulla tässä talven aikana.