maanantai 12. helmikuuta 2018

Hattujen hurmaa






Sain kokea oikein pukujen juhlaa, kun vierailimme Ulaanbaattarin kansallismuseossa. Museo oli oikein mukava ja minulle kattava, sillä esillä oli myös paimentolaisten kädentaidot. Paimentalaisuuteen on kuulunut olla omavarainen ja sen mukaan osata elämiseen tarvittavat keinot. Oli nahkatöitä, aseita ja vaatteita. Kangaspuut näyttivät olevan liikkuvaan elämäntyyliin näppärän kokoiset.

Suuren vaikutuksen tekivät vanhat deelit ja päähineet. Asut sisältävät suuresti symboliikkaa, jotka vaihtelevat paikkakunnittain, niin kuin koko asun näyttävyys. Naiset keräsivät hiuksiansa koristaakseen päähineitä. Tarkoitan, että tuossa yhdessäkin kuvassa sivukoriste on ollut kantajansa vanhoista hiuksista tehdyt. Ja mitä pitempi helmiketju päähineessä oli, sitä varakkaammasta perheestä oli kyse.

Tästä kaikesta loistokkuudesta minun tekeleeseeni.  Ohje löytyy Nupunupu-blogista. Lanka on täältä ostettu jakin villaa. Se oli oikein mieluista työstää. Villa ei tuntunut pehmeältä, enemmänkin öljymäiseltä! Aivan kuin olisi saanut käsirasvat kutomisen ohella. Mistä lie johtunut...
Ja nyt sitten kutkuttavaan tulevaan! Mahtaako pipo jossain vaiheessa olla vitriinissä kertomassa historian havinasta.



perjantai 26. tammikuuta 2018

Huopakorit


Alkaa olla toinen jalka jo kotimaassa. Se tarkoittaa sitä, että vähitellen alan miettiä tuomisia. Haluan jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kätevää! 
Ystävälläni on huovutusfirma. Hän tekee melkein mitä vain. Monet tuotteet ovat olleet vahvasti mongolialaisia; kauniita, mutta liian eksoottisia suomalaiseen makuun. Niinpä mietin, josko ystäväni tekisi jotain, mitä tuttuni Suomessa voisivat käyttää. 

Näistä ajatuksista kehkeytyi huoparasia tai pikkuinen kori, miksi sitä nyt haluaa kutsua. Netistä   löytyi simppeli ohje, jota kokeilin prototyypeissäni. Korin kiinnikkeet tulisivat olemaan deeleissäkin käytettävät kangasnapit. En osaa niitä tehdä, joten tein samantyyliset virkkaamalla. Korit ovat tehty askarteluhuovasta. Oikea huopa on tietenkin paksumpi, joten koreistakin saa tulla isommat. Mittasuhteet toki voisivat olla samat, sillä nämä korit ovat sopusuhtaiset.

Vihreässä korissa nappasin kulmista palat pois. Mustassa jätin ne. Nyt pitäisi päättää, kumpi olisi kauniimpi. Molemmat näyttävät hauskoilta, joten päättämisen vaikeus on edessä.

Huopakoreja on helppo tehdä. Helpommaksi asian tekee se, että kuljettaessa ne menee litteään tilaan. Villa itsessään on aika kevyttä, joten matkalaukkuun mahtuu montakin koria. 


  



Ja mitäs tänne kuuluu. Paikalliset ovat aloittaneet valmistautumisen Tsagaan Saria, kiinalaista uutta vuotta varten. Juhla on monen viikon kestävä. Silloin käydään tuttujen luona syömässä. Pääruokana on bootseja eli suomalaisittain lihanyyttejä. Ja niitä nyt siis tehdään pakkaseen vierasvaraksi. Tuttuni tekee tuhat, toinen vain 700 ja kolmas 800 bootsia. Siinä onkin väkertämistä! Pitäisikö itsekin...

lauantai 20. tammikuuta 2018

Talvifestivaalit

 




Tänään oli juhlahumua Ih Tamir joella, kun paikalliset olivat laittaneet parhaansa päälle! Harva oli normaaleissa toppatamineissa, sillä nämä festivaalit olivat ehdottomasti myös deelien juhlaa. Koko täällä oloaikanani olen katsellut vähän sillä silmällä paikallisten värimakua deeleissä ja paikallisissa asusteissa. Välistä tuntuu, että väriharmoniaa ei ole. Tärkeintä on saada mahdollisimman kirkkaita ja prameita kankaita yhteen. Tänään tärkeää oli se, että oli näyttävät karvakengät ja tuuheat karvalakit.

Jäähän oli tehty avanto juomaveden lämmittämiseen -näin luulen. Oli kaunista katsoa, kun joki virtasi aika vilkkaana. Kovat yöpakkaset ovat virrasta huolimatta saaneet tehtyä paksun jääkerroksen. Mies kävi eilen kalassa ja kokeili metrin pituisella kairalla tehdä reikää. Paikka paikoin se ei onnistunut, koska jää oli niin paksu!

Hauskinta oli katsoa aikuisten ilakointia. Suuri yleisösuosikki oli köydenveto. Sen toisessa päässä ei ollut toista ryhmää vaan paikalle oli tehty puupölkky, jossa köysi oli kiinni. Vetäjäporukka istui jonossa ja lähtömerkistä alkoivat hilaamaan itseään kohti tolppaa. Ajanotto loppui, kun viimeinenkin vetäjä oli koskettanut tolppaa. Kyllä oli hauskaa seurattavaa!





Alueella oli ollut lumenveistoa. Me näimme vain valmiita tekeleitä; kamelin, jakin, leijonan, kalan ja taisi siellä norsukin olla. Aika eksoottista, vai mitä. Oli siellä tietekin muitakin mongolialaisuuteen liittyviä tapahtumia: Luuneppailu jäällä, parkkipaikkojen painit ja pienoiskiväärillä tarkka-ammuntaa.

Luistelu on vielä aika vierasta. Pääkaupungista voi ostaa luistimet, mutta ne ovat paikallisille liian kalliit. Alla olevassa kuvassa mies oli saanut kaveriltaan lainaan luistimet. Hänen menostaan sai päivän parhaimmat naurut! Vauhtia piti olla, vaikka taitoja ei vielä ollutkaan. Hän oli kuin pyryharakka lentoon lähdössä!




lauantai 13. tammikuuta 2018

Mongolialaiset sormukset



Mongolian hääsormuksisa on symboliikkaa, joka on mieleeni. Yllä on kuninkaan rannerenkaat, joita nainen pitää. Alla oleva sormus taas on kuningattaren rattaiden renkaat, joita mies pitää. Molemmat symboloivat iäsyyttä, sillä kuvio ei lopu. Sormuksiin löytyy monia muitakin selityksiä, mutta jokainen niistä pitää kiinni siitä, että nainen kantaa miehen tunnuksia ja mies naisen.

Nykyään perinteisin tunnuksin olevia sormuksia ei näy kovin paljon. Täälläkin halutaan olla muodikkaita ja nykyaikaisia. Sormukset eivät poikkea mielestäni millään tavoin Suomessa oleviin. Ja juttuhan on niin, että jos niitä sormuksia ylipäänsä vaihdetaan. 

Mongolialainen ystäväni kertoi, kuinka yksi elämäntarina on monille tuttu. Maalla ollaan lapsesta asti saman kylän poikien ja tyttöjen kanssa. Koulussa samalla luokalla ja teininä ihastutaan samoihin tyyppeihin. Rahattomuuden vuoksi teiniparit muuttavat nopeasti yhteen ja perustavat perheen. Heillä ei ole mahdollisuutta jatkokouluttaa itseään. Mikäs siinä, loppu voi olla hyväkin. 

Harmi vain, että tilastot kertovat muuta. Erolukemat ovat huikeat. Ystäväni uumoili, että yksi syy eroihin on nuoret nuoripari asuu vanhempiensa kanssa samassa jurtassa -tai ylipäänsä liian lähellä. Täällä on tapana antaa sukulaisille, mitä he pyytävät. Ei haittaa, vaikka itse kärsii siitä. Yhden nuorenparilta vanhemmat halusivat heidän kaikki rahat. Joka kuukausi oli vastassa sama tilanne. Sitä kesti siihen pisteeseen asti, että nuoripari erosi. Kaikkea siis tapahtuu ja nämä kertomukset ovat vain yhdeltä kantilta katsottuna. 

Takaisin sormuksiin! Minä innostuin sormuksien ikuisuus-symboliikasta ja tekaisin sukat DROPS Desing mallilla. Samalla sain kulutettua Gjestal Maija -langan jämiä, joista en muuten keksinyt mitään. Ohjeen seuranta jäi jossain kohdassa pois niin, että tuli tehtyä omia sovelluksia. Mulla malli on ihana. Kuin ketju ikuisuus-symboleja!




perjantai 5. tammikuuta 2018

Novitan joulukalenterisukka 2017




Novita tempaisi joulukalenterillaan sukat, jotka osoittautuivat mukavaksi projektiksi. Paljon opin uusia tekniikoita, sillä olen koko ikäni vain harrastanut kirjoneulesukkia. Kyllä siinä piti youtuben ohjevideoita selailla, että ymmärsi kikkailla oikealla tavalla. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat olleet innokkaina näyttämässä nyppyjen, patenttineulomisen ja kennojen saloja!

Minulla ei ollut tarpeeksi 7 veljestä, joten jouduin turvautumaan Nalleen. L-koko kuitenkin osoittautui liian pieneksi. Kantapäästä eteenpäin kudoin jonkin aikaa, kunnes tajusin, ettei se tule mahtumaan kenenkään jalkaan. Kuvista näkyy hyvin, kuinka varsi kapenee aika lailla nilkkasta. Purkasin sen verran, että sain säärystimet. En rohjennut purkaa koko vartta, sillä sen verran haastavaa kutominen oli. Ensimmäinen tekele on kuitenkin ensimmäinen ja ilo syntyi siitä, että olin saanut aikaiseksi joitakin kuvioita.

Kuitenkin kaunis malli jäi kummittelemaan. Ehkäpä joku päivä otan tämän mallin uudestaan projektin alle. Nämä säärystimet voisivat olla sopivat pikkuihmiselle. Tai mitä jos ne ovat sittenkin ranteen lämmittäjät?


maanantai 25. joulukuuta 2017

Juhlasta juhlaan



Kaupungissa kuhisee! Tai kyläksihän paikalliset tätä kutsuu. Toinen lempinimi on läänin keskus. Kaupungista puhuttaessa tarkoitetaan pääkaupunkia. Maassa on siis yksi kaupunki! No, kuitenkin kylässä kuhisee, sillä uusi vuosi on tulossa.

Me aloitimme juhlintamme joulun merkeissä. Hulinaa on ollut sen verran, että paketit aukaisimme vasta joulupäivänä. Se sopi oikein hyvin tilanteeseen, sillä viimeisen joululahjan viimeistelin aattona. Ne olivat nämä Lumi Karmitsan suunnittelemat Tsiisus -lapaset. Kiireessä tuli möhlittyä aika lailla ja sen vuoksi pääsin purkamaan toista lapasta koko ajan. Ensimmäisen tein kipeänä, ilman kiirettä, ilman purkamisia.

Juhlinta jatkuu koko jouluviikon, kun halusimme kutsua ystävämme kylään. Heidän toiveena on, että tarjoaisimme pizzaa. Se on suurta harvinaista herkkua, sillä jurtissa on vain kaminat. Alkuruuaksi tarjosimme kuitenkin vähän riisipuuroa. Se on tuttua täälläkin -vauvan ruokana! Mantelin löytyminen oli ihan uutta ja hurjan jännää, joten puurot syötiin ihan kiltisti.

Miten kylässä kuhisee? Toreille ja kaduille on tullut kakkumyyjät. Kakut ovat kauniita katsella. Kreemi niiden pinnalla ei ole kermaa, vaan jotain ihme höttöä, joka ei edes maistu hyvälle. Oikea kerma on liian kallista, joten siihen ei paikallisilla ole varaa. Sitä löytyykin vain sieltä kaupungista. Mutta nämä kakut ovat suurinta herkkua mongolialaisille. Juhlamieli tulee syömällä hyvää ruokaa!


 




torstai 21. joulukuuta 2017

Ajatusliito


 

Lähdin hommaan järkisyillä, sillä lankaa oli juuri sopivasti. Valitsin juhlavärit, kun toivon tekeleeni olevan valmis itsenäisyyspäivänä. Ohje löytyi Molla Millsin kirjasta Virkkuri 3 nimellä Ruutuviltti. Ei muuta kuin koukku sauhumaan!
Matkan varrella kuitenkin ideointi muuttui ja jäi jonnekin ilmaan leijailemaan. Järki sai väistyä. Käytännöllisyyttä en ajatellut.  Uppouduin johonkin outoon tilaan, jota en ole pitkään aikaan kokenut. Sitä kutsutaan normaalisti ihan luovuudeksi.
Missäs se sitten ennen on ollut? Ohjeissa; netin ihanissa neulekuvissa; ajatuksessa, että juuri tuollaisen minäkin haluan.. Nyt vain seurasin ajatuksiani toiseen. Lopputuloksena tuote, joka sai yllättää minut. Tulenkohan istumaan sen päällä moniakin kertoja? Vai kietoisinko sen vasikan ympärille lämmittämään pakkasöinä...

 

Hattujen hurmaa

Sain kokea oikein pukujen juhlaa, kun vierailimme Ulaanbaattarin kansallismuseossa. Museo oli oikein mukava ja minulle...