perjantai 11. toukokuuta 2018

Kirjontaa kazakkien tyyliin








Suomen taitoliiton vuoden teemana on kirjonta! Itsellänikin on vähän kutkuttanut osallistua tämän teeman ympärille omalla työlläni. Inspiraatiota sain näistä kaverin kodissa olevista tyynynpäällisistä. Nämä työt ovat kazakkien tavaramerkki. Heidän pelkistettyt ketjupistojen juju on väreissä ja hienoissa kuvioissa. Ihastelen myös näitä väriyhdistelmiä. Itselleni on aina kovin vaikeaa löytää ne yhteensopivat ja kauniit värit. Tässäpä siis mallia kerrakseen!

Eli nyt kynä käteen ja piirtämään erilaisia muotoja. Se tapahtuu Suomessa, sillä muutamme takaisin tällä viikolla. Haikeus jää, sillä viihdyimme kovin asua täällä. Luonto, ihmiset ja kulttuuri on aina avartavaa. Näin käsityöläisen silmin Mngolia on mielenkiintoinen ja värikäs, materiaaleilta rikas maa.



sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kashmir





Lampaat ja vuohet paimantavat yleensä yhdessä. Tässä paimen on ajamassa laumaa kotiin.


 

Vuohet ja lampaat erotetaan toisistaan. Tänä aamuna vain lampaat pääsevät laiduntamaan.



Vuohet joutuvat odottamaan kukin kerrallaan.  

 


Vuohi on villi. Jottein se karkaa, on se sidottu sarvistaan ja takajaloistaan.




Vuohet kammataan jotta talvivilla saadaan kerättyä. Tästä kuuluisesta kashmirista paikallinen saa kilolta 100 000 Tukrukkia eli noin 40 euroa.




Meidän poissaollessa Suomessa on havahduttu, kuinka fleece on ympäristölle haitaksi. Se on saanut Vuoden turhake 2017-tittelin Suomen luonto -lehden toimesta. Fleecekangas mm. päästää pesussa huomattavia määriä mikromuovipaloja ja kangasta ei voi kierrättää. Täten monet kuluttajat ovat päättäneet jatkossa boikotoida fleecen ostoa ja hankkia luonnonmukaisimpia tuotteita. Yksi näistä on kashmir. 

Täällä vuohia on enenevissä määrin. Se on tuottoisa eläin, sillä kashmirista saa paikallisten mittapuun mukaan hyvän hinnan. Villan suosio kasvattaa tarvetta ja tietenkin kysyntään pyritään vastaamaan. Nyt jo monet 'äilit' eli perheet kasvattavat vain vuohia, jotta saisivat hyvän toimeentulon. Vuohen liha on myös herkullista, joten eläintä voi monella tapaa hyödyntää.

Vuohi tosin on todelllinen maaperän kuluttaja. Mongoliassa on karjan ylituotanto. Siksipä suuret lammas- ja vuohilaumojen sorkat kuluttavat maata nopealla vauhdilla.  Vuohelle on vielä ominaista se, että eläin syö vihreän juurineen. Maa voi palautua tällaisesta tuhosta, mutta ei silloin, kun se on jatkuvaa. Nyt jo ollaan havahduttu suuren karjamäärän tuhoihin ja eroosion laajenemiseen. Toki täälläkin ilmaston lämpiäminen vauhdittaa tilannetta, mutta suurin ongelma ovat isot karjalaumat. Kuuluisa Gobin erämää laajenee.

Suomessa ei varmaan tule mieleenkään, että kashmirkin olisi tältä näkökulmalta luontoa tuhoavaa. Mainostetaanko tätä puolta siellä ollenkaan? On hienoa pyrkiä luonnonmukaisuuteen ja vastuullisuuteen. Ja fleecekankaan boikotoiminen on askel eteenpäin. Täytyy olla aika valistunut kuluttaja, jos tietää Mongolian maaperän tilanteen tältä kashmir-näkökannalta.

Mongoliassa asustelee myös jakkihärkiä. Niiden villa on lämpimämpää kuin kashmir-villa. Perusteluita löytyy netistä vaikkapa googlettamalla: yak vs chasmire. Monet tykkäävät, että jakin villa olisi myös pehmeämpää kuin kashmir. Jakit eli 'sarlakit' eivät kuluta maata syömisellään niin kuin vuohet. He jättävät juuret rauhaan. Yhdestä jakkihärästä saa enemmän villaa kuin vuohesta, sillä isoimmat härät voivat olla henkilöauton korkuisia. Härät asuvat korkealla vuoren rinteillä. Jakkilehmät vasoineen asuvat taas laaksoissa. Ja nyt keväällä saa ihastella maisemiin tulleita jakkihärän söpöjä vasikoita!






tiistai 1. toukokuuta 2018

Tuliaisten lopullinen muoto





Aikaisemmin kirjoitin ideastani viedä Suomeen tutuille huovutuskoreja. Sellaisia, joita saisi näppärästi kuljetettua. Tein itse askarteluhuovasta mallin. Siitä jatkotyöskentely jatkui niin, että tänään sain kuvattua oikeat huopakorit! 

Ensimmäisessä kuvassa on yksi prototyyppi. Tekijä oli tehnyt nurjalle puolelle tukikankaan, jotta kori pysyisi mukavammin kuosissaan. Kangas oli mielestäni kovin ruma ja kiinnike huovasta tehtynä liian raskaan näköinen, Onneksi into ei sammunut siinä vaiheessa, vaan ideoimme yhdessä lisää.

Korien värit ovat paikallisille aivan liian lässyt! Oranssi, sähkönsininen, ruskea ja ehkä meille suomalasille tutut 70-luvun värit ovat täällä enemmän suosiossa. Siksipä painotin monta kertaa, millainen maku on ulkomaalaisilla ja suomalaisilla. Aika rankasti tietenkin yleistetty -eihän joka suomalaisen koti näytä kliinisen valkoiselta! Mutta epäilen, että nämä värit ovat varmempia antaa ja saaja voisi olla tyytyväisempi.

Tässäpä näkee millainen lahjan antaja olen. Yritän kovin miettiä, millaisesta lahjan saaja pitää. Mitkä ovat lempivärit ja mieltymykset. Tietty, joskus menee täysin mönkään ja lahja ei ole niin mieluinen kuin olisin toivonut. Mutta jos lahja on saajallensa mieluinen, saa itsekin siitä ilon osakseen. Siksipä näitä korejakin suunnitellessa olen kyherrellyt innosta: jospa saankin jonkun ilahtumaan ikihyväksi!


Mongoliassa on tullut kevät ja sateet ovat saaneet maan viheriöimään. Toivotaan, että karja vahvistuisi. Paimentolaiset ovat olleet työntouhussa. Jakkihärkien, vuohien ja lampaiden vasikoiden on aika syntyä! Ja näyttä siltä, että paikalliset elävät vuoden kierron mukaan, sillä myös monet tuttumme ovat saaneet vastasyntyneensä syliinsä. Kevät on siis monella tapaa täällä uuden elämän aikaa!

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Villakurssi



 




Syksyllä oli aikamoinen onnen päivä! Minäkin pääsin kokeilemaan, miltä villa tuntuu käsissä.

Ihan aluksi maaseudun naiset olivat kerineet omat lampaansa. Me aluksi puhdistimme parhaamme mukaan villaa madoista, liasta ja ulosteesta. Aikamoista näpertelyä se olikin. Selvää en saanut, kuinka puhdasta sen olisi pitänyt olla. Itse pyrin ottamaan kaiken pois, jotta tekijällä olisi siistimmät työt.

Koska minulla poltatutti tehdä jotain itse, antoi työkaverini minullekin villaa. Se tosin oli jo koneellisesti puhdistettu ja karstattu valmiiksi. Eli ei tässä nyt ihan leveilemään pääse, kuinka pikku kätösin olisin tehnyt kaiken. 

Opettaja oli Ulaanbaattarista. Hän innostui kovin, kun sai opettaa ulkomaalaista. Kuviakin piti ottaa ja mallata ties kenen kanssa. Ohjeistusta en ymmärtänyt kovinkaan hyvin, mutta opettaja osasi taitavasti näyttää.






Viimeisintä vaihetta nurkkien huovuttamaisesta en ymmärtänyt kovin hyvin. Nurkkia piti pyöritellä makkaraksi ja leipoa tovin! Onneksi sen teki suurimmilta osaltaan opettaja. Tuntien jälkeen tekeleeni alkoi näyttämään siltä miltä piti: istuinalustalta.

Suunnittelin jo vaikka mitä hienoja tekstejä kirjottavaksi alustan päälle. Onneksi puhe tuli paikallisen kaverini kanssa. Hän osasi kertoa, ettei mongolialaiset istu kirjoitusten päällä. No höh! Mutta toisaalta istuuko suomalaisetkaan. Meillä on tietty sisustustyynyjä, joissa mukavia aforismeja, mutta eihän niiden päällä istuta.. Jatko saa jäädä mietintämyssyyn!


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Vuosikokous

Henkilökohtainen suunnitelma ja budjetti


Strategia


Tiimin ja työyhteisön haasteet

Vuosikokous


On varmaan olemassa kahdenlaisia istujia kokouksissa. Toiset ottavat asiat haltuun, kokoavat tietoa laajasta näkökulmasta ja haluavat jakaa rakentavasti mielipiteitään. Toiseen ryhmään kuulun minä - sellainen kärsimätön ihminen, jolla on vaikeaa istua paikallaan. Toki kokous on hyvä paikka yhteistyön sopimiselle ja ajatuksien vaihtoon. Mutta onko siitä osa myös sitä, että täytetään vain niitä papereita..

Tunnen jo itseni sen verran hyvin, että tiesin tarvitsevani jotakin tekemistä. Aika viivoille sen tekemisen keksiminen jäi. Täytyi olla suht helppoa, jotta pysyin kokouksessa mukana. Toisaalta olisi kiva tehdä sellaista, joka antaisi mielihyvää kaiken kokouspöhnän keskellä. Lankojakin oli vähän sieltä sun täältä. Mitä jämälangoista voisi tehdä?

Sieltä se sitten putkahti, ajatus isoäidin neliöistä. Vuosien varrella olen varmaan tehnyt jokusen neliön, mutten likimainkaan mitään isoa. Nyt oli sitten sen vuoro. Ja olipas kuulkaa lystit kokouspäivät!




Muistilappuun:
  • Neliöiden yhditäminen tulee mielestäni kauniimmaksi, kun pitää ilmeen geometrisenä. Eli saumoissa ei käytä ketjusilmukkaketjua. Ketjusilmukoilla saa peiton joustavammaksi, mutta tarviiko sellaista ominaisuutta peittoon.
  • Helmaan kannattaa yhteen ketjusilmukkakaareen virkata vain yksi pylväs, ei kahta. Kokeilussa helma lerpotti, kun kaaressa oli kaksi pylvästä ja pylväiden päällä kolme pylvästä.
  • Reunaan saa ilmavuutta, kun tekee sen leveänä ja saman värisellä langalla.
  • Koin, että virkkaus söi aika paljon lankaa.

Lanka: 7 Veljestä, Novitan nallea, sekä mahdollisesti Gjestallin Maijaa, mongolian lampaan villaa SOR tehtaalta
Koko: noin 80-100 cm
Paino: 336g





perjantai 23. maaliskuuta 2018

Villalankaa kiitos!







Jos oikein tarkasti katsoo, voi nähdä maassa jotain vihreää tulevan. Tuntuu kuin kevät tulisi ryminällä! Vastahan sitä värjöteltiin pakkasissa. Onneksi kevät tulee. Täällä karjaa on taas kuollut nälkään ja tauteihin. Jotkut kylät ja alueet ovat suljettu suu- ja sorkkataudin vuoksi. Sinne ei saa mennä, jos ei ole suunnitellut jäädäkseen.
Karjaahan täällä on enemmän, mitä maa pystyy elättämään. Viime kesä oli myös haastava, sillä vettä ei tullut oikeaan aikaan ja maa kärsi kuivuudesta. Eli karjan ylituotanto ja kuivuus ovat olleet rankkkoja paimentolaisille.

Olenkohan minä jo ihan maalaistunut täällä, kun niin kovin tykkään puhua karjasta? Karjaa, siis hevosia, lampaita, jakkihärkiä sekä vuohia on ollut joka paikassa! Kiipeilimme tässä taannoin vuorelle. Tunsin oloni muuten aika jäykäksi ja kömpelöksi, sen verran jyrkkiä kohtia välistä oli. Mutta eläinten jätökset eivät loppuneet missään vaiheessa. Ne kyllä etsivät ruokaa joka paikasta!

Ja sitten aasin siltana minun etsintöihin. Pitäisi vielä enemmän etsiä, sillä haluaisin viedä Suomeen enemmän villalankaa. Nämä rullat hankin Ulaanbaattarista. Halusin välttämättä ostaa sellaisia ei turvallisia -värejä.  Joskushan sitä pitää revitellä!
Lagat tulevat haastamaan minua myös paksuutensa vuoksi. Ne ovat yksisäikeisiä. En tiedä, miten niitä saa kauniisti monisäikeiseksi. Yksi tapa on tehdä ketjuvirkkausta, mutta pinnan epätasaisuus epäilyttää. Ehkä se on kotimaassa rukin hankkimisen vuoro...

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Hamonen -vai kauluri sittenkin








Me päästiin käymään valkoisella järvellä eli paikallisesti sanottuna Tsagaan nuur:lla. Sinne joutuu ajaamaan todella huonoa ja möykkyistä arotietä pitkin. Haastavaksi tien tekee se, että tiessä on purkautuneen tulivuoren heittämiä laavakiviä. Kroppa kyllä aktivoituu ihan itsestään tekemään kuntopiiriä, kun siinä auton mukana saa heilua joka suuntaan! Kävimme katsomassa vanhaa kraateria. Nähtävän arvoinen. Suosittelen jos täällä päin samoilee.

Ja se järvi on itsessään niin kaunis! Miten jää voi ollakin niin monisävyinen! Suosikkini on ehdottomasti turkoosi. Vihreäkin kyllä sävähdyttää. Eipäs niitä kameraan saa ikuistettua. Hyvä, että jotain jää muistoksi mieleenkin.

Minun hamosenikin täytti värikylläisyyden kriteerit. Laitoin likoon kaikki, mitä löysin kaapista. Eli sen keltaisen seiskaveikan ja samaisen kelta-pinkki-valko-sävyisen raitalangan. Ihan ei tullut niin kuin päässäni suunnittelin. Uskon, että joskus sekin päivä koittaa. Onneksi pieni mieli tykkää. Tuossa järvellä kylmissäni ollessani, löysin toisenkin hyvän käyttötarkoituksen. Helma oli sen verran suuri ja pitkä, että hamonen oli oikein passeli myös kauluriksi.

Ohje: Omasta päästä, mutta idea lähti Dropsin sivuilla olevasta Sunny Hug -ohjeesta
Lanka: Novitan Seitsemän veljestä
Paino: 190g . Hamonen sopii noin 8-10 vuotiaille.

Kirjontaa kazakkien tyyliin

Suomen taitoliiton vuoden teemana on kirjonta! Itsellänikin on vähän kutkuttanut osallistua tämän teeman ympärille om...