Lahja opettajalle

Juurikin näin, lahjat ovat mielessä! Jouluhan ei ole kuin parin kuukauden päässä ja näin käsityöläisen silmin ihan liian lähellä. Toivoisin tänä jouluna onnistivani antaa kaikille omatekemäni lahjan.

Kotikouluopettajana sain vähän tuntumaa opettajan työelämästä. Uusi opetussuunnitelma kannustaa havainnoimaan ja oppimaan monella eri tasoilla. Niinpä ajattelin antaa 2. luokan opettajalle pussukan, jossa on näitä hedelmäpaloja. Ohje ja inspiraation lähde oli Prinsessajuttu -blogista.

Mielessäni oli nelosen kertolaskut. Kakkosella opetellaan kertolaskut 1-5:seen sekä 10-kerroin. Siksi hedelmäpalojakin on niin, että niistä saa kirjoitettua laskut 4×5 asti. Mukaan pussillaan lähtee seuraavat ideat hedelmien hyödyntämiseen.

Opettajan vastuulle saa jäädä, kuinka hän hyödyntää hedelmäpaloja opetuksessaan. Onhan se vaikeaa 28 oppilaan kanssa yhden pussukan välityksellä tehdä jotakin.

Kesähaalari

Kevään Suuri käsityö lehdessä oli kesähaalarin ohje puuvillakankaalle. Kokeilin itse trikoosta ilman vuorikangasta. Hyvin onnistui. Muru on vain sen verran kaponen, ettei tuo 145 koko 138 cm:lle istunut. Olkaimet valahti alas ja olo oli epämukava. Yhdistin ihan käsipelillä pienellä pistolla selkämyksestä osat yhteen. Hyvin se noinkin käy.
Toinen kämmi oli kauluksen etupuoli. Taas kerran otin haasteen vastaan ja framillon nauha sai tukea kaulusta. No sehän teki kaulukseen rypytyksen. Ihan hauska yksityksityiskohta.

Housut

Mikäs sen mukavampaa kuin sadepäivänä tehdä sadepäiväpökät. Hellinin kankaasta erottui hyvin sauma, vaikka lanka on ihan normaalia paksuudeltaan.
Merkki oli yllätyksenä omistajalle, jotta housujen suosio olisi taattu. Onneksi oli mieluinen.

Tyttöjen mekko

Se on kuulkaas varaston tyhjennys menossa! Mitä erinäisempiä kankaita löytyy kaapin kätköistä, niin myös Paapiin Paju. Olin esipessyt kankaan aikaisemmin, mutta vasta nyt löysin kohtia, joissa musta väri oli levinnyt. Mekon helmassa on yksi suora musta viiva vaakatasossa. Aivan kuin kohdassa olisi pyykkinarun jäljet. Kangas suht pilalla, joten ei ollut niin nuukaa, millaista jälkeä mekosta tulee. Luovuus kuitenkin yllätti!

Hello Kitty -merkkejä kaveri lähetti jo vuosia sitten. Nyt yksi pääsi tähän mekkoon piristämään päivää. Napit keksin laittaa hihaan koristamaan. Voi kun minä tykkään tästä!! Helmaan kokeilin rullapäärmettä. En ole kovinvakuuttunut sen nostaessa kangasta ylöspäin. Saa nyt olla sen aikaa, kunnes inspiraatio iskee kääntämään helman siistiksi. Mahdollisesti sellaista aikaa ei tule..

Pussukka

Leikkiminen lasten kanssa ei ole koskaan ollut oikein se minun juttuni. On ollut mukava kuulla sanonta, kuinka leikki on lasten työtä. Olen siis sen varassa sitten kokonaan. Mutta jotain kivaa on mukava tehdä yhdessä. Tällä kertaa ei lapsellani meinannut kyleilevän kaverin kanssa onnistua leikit. Otin esiin Kierrätyskeskuksesta hankkimani puuvillakankaat, sabluunat ja kangasmaalin. Rauha laskeutui ja aivot vain surisivat, kun tytöt mietti kuvioita kankaaseen.

Sabluuna, vai oliko se sittenkin kangas, imi sabluunan alle väriä ja kuvista tuli aika sottaisia. Minä olin vähän pettynyt, mutta lapset aivan innoissaan. He keksivät maalata pelkällä pensselillä. Eipä siinä mennyt kuin tovi ja kankaat olivat saaneet kuvionsa. Otin ne talteen, enkä puhunut jatkosta mitään.

Helpointa oli tehdä kankaista pussukat. Jotta ne saivat jotain kivaa bling bling -juttua ja pienen kikan. Silitin merenneitoja ja ompelin vielä paljetteja saamaan pussukkaan kolmiuloitteisuutta. Eikös ole aika söpöt?

Vauvalle

Tulipa tehtyä taas uusi aluevaltaus, kun ompelin pientä vaatetta. Sinäsä kaikki menee samoilla ohjeilla kuin tekisi isommalle lapselle. Tuo muovineppari vain jännitti etukäteen. Tein kauluksen ihan käsipelillä. Kantinkääntäjää koneeseen en ole kaivannut, koska tosiaan näitä pieniä vaatteita ei ole tullu tehtyä.
 
Käytän kokolappuna Tiger-kaupasta hankkimaani numeroleimasimia. Itse muste on myös Tigerin omaa, eikä siis mitenkään erityisesti kankaaseen tarkoitettu. Hyvin on pysynyt 40 asteen pesuissa. Ainut muistamisen arvoinen seikka kokoa leimatessa on se, ettei kankaan päällipuoli ole vaalea. Muste heijastuu vaalean kankaan läpi.

Flunssa on ollut meidänkin talossa ja rajoittanut kyläilyä. Mahtaako ystävämme pienokainen kasvaa koosta 68 pois...

Kahden paita

Voi kun minä niin tykkään! Mikä hauskuus siinä onkaan, että voi kikkailla ompeluksissa niin, että tekeleistä tulee persoonallisia ja hienoja. Minulle on vähän vaikeaa tehdä niitä peruspaitoja, koska niistä puuttuu luomisen leima. No, tämän paidan kohdalla luominen tarkoitti sitä, että osasi yhdistää kaksi kangasta yhteen -loput kikkailut tulivat ihan Mekkotehtaan kaavakirjasta.

Timanttikuvion kämmin sen verran, että leikkasin alussa yhden timantin sivun auki. Soo, soo. Eikös se ole niin, että jotain mitä et voi muuttaa, täytyy korostaa? Eli sitten lähti parin muunkin sivu leikkaukseen. Lopputulos on kaikesta huolimatta kiva ja silmiin miellyttävä -vaikka itse sanonkin. Tämä paita on ilo antaa kummitytölle, sillä parempaan en pystynyt!